maanantai 27. kesäkuuta 2016

Totuuden edessä. Kiitosten aika.

Edellisestä kirjoituksesta on taas luvattoman pitkä aika. Mutta en minä unohtanut ole. Päinvastoin. Ehkä jo rasittavuuteenkin asti on asia pyörinyt mielessäni. Nyt on päätösten aika.

Projektini alkoi viime vuoden elokuussa ja sen oli tarkoitus kestää vuoden verran. Nyt olen käynyt henkien taistoa itseni ja ajatusteni kanssa muutaman viikon ja sen myötä on siis noiden päätösten aika. Keväällä tuntui, että olen koko ajan sairaana ja salitreenit oli pakko jättää väliin. Tuo muutaman viikon tauko aiheutti kasvavaa kynnystä palata rytmiin. Sitten aloitin uuden työn, joka ennalta-arvatusti vei leijonanosan vuorokausistani. Hyviä tekosyitä kaikki tyynni?

Aloitin projektin itseäni varten ja nyt suurin vastustajani on ollut minä itse. Oma saamattomuuteni ja ajankäyttöni järjestely. Tässä kohden moni lukija taputtaa vahingonilosta, kun tiedän useiden odottaneen tätä hetkeä. Epäonnistumista. Vai onko tämä sitten kuitenkaan epäonnistumista? Ehkä ei, ehkä on. Riippuu ihan siitä, miten asiaan suhtautuu. Jos haluaa nähdä tämän vain negatiivisena, se kaikille suotakoon. Itse ajattelin yrittää suhtautua tähän nyt siten, että mikään ei ollut hukkaan heitettyä.

Opin vajaan vuoden aikana paljon uusia asioita, itsestäni, kehostani, jaksamisestani, ruokavaliosta. Opin tuntemaan lukuisia uusia ihmisiä, joihin en muuten olisi koskaan varmasti tutustunut. Sain nähdä sen pintaraapaisun urheilulajista, johon minusta ei koskaan olisi. Minusta on vain harrastelijakuntoilijaksi. Sain uskomattoman määrän sponsoreita, jota en aluksi ollut uskoa todeksi! Viime aikoina toki en ole käyttänyt hyödykseni näitä sopimuksia enää millään tavoin, sillä en ole voinut täyttää sovittuja asioita omalta osaltani enää siten kuin olisi pitänyt.

Päätökseni on siis se, etten kiusaa enää itseäni ja keskeytän projektin vain muutama viikko ennen sen suunniteltua loppumista. Kipinä kuntoiluun kuitenkin on syttynyt ja olemassa edelleen, joten kuka tietää, saatan jonain päivänä jatkaa tätä ihan itsekseni, ilman raportointivelvollisuutta.

Nyt voin vain kiittää. Ehkä julkaisen vielä jotain ajatuksia tai kuvia myöhemmin, mutta nyt tämä oli tässä.

Energy Puls Wellness Center - kiitos Jani, ilman sinun panostasi mikään ei olisi toteutunut.
Intersport Pori - kiitos, ilman asianmukaisia varusteita ei olisi voinut edes yrittää.
Moveit® -sali - kiitos mahdollisuudesta kokeilla ryhmätunteja.
Life-myymälät / Pori - kiitos purkeista ja purnukoista.
Satakunnan Viikko - kiitos palstatilasta.
Toni Stenfors - kiitos huollosta.
Foamroller.fi / Natural Bootcamp Oy - kiitos uskomattomista apuvälineistä.
Tinos Hair Design - kiitos kauneudesta.
Hammashoitopalvelu SmileStudio Oy - kiitos testikäynnistä.
Lounasravintola Gomee - kiitos hyvistä ruuista.
Puls Beauty Room - kiitos kauniista ripsistä.
Kuvaamo K - kiitos upeista kuvista.
Shock Absorber - kiitos mahtavista tuotteistanne.
PlusPrint / AllOne Print Oy - kiitos tuesta käyntikorttien muodossa.
Six Deuce / Urban Trade Finland Oy - kiitos näyttävistä vaatteista.
Minea Muoti - kiitos avusta bloggaajagaalaan osallistuessani.
Autotalo Pelttari - kiitos auton käytöstä.

Kiitokset tuntuvat latteilta, kun ottaa huomioon jokaisen tukijan suuren panoksen. En kuitenkaan voi kuin kiittää sydämestäni ja voitte olla varmoja, että suosittelen teitä jatkossakin kaikille!


Nyt voin aloittaa kenties tilanteen rauhoituttua uudelleen, ilman paineita.
Huokaisen samalla helpotuksesta.





maanantai 23. toukokuuta 2016

Yllättikö kevät?

Moniko mahtoi aloittaa vuodenvaihteessa sen niin tutun kesäkuntoon-projektin? Veikkaan, että aika moni. Mutta kuinka monella mahtoi käydä niin, että kevät yllätti ja kesäkunto saavutetaankin ehkä vasta ensi vuoden kesällä?

Aurinko paistaa jo korkealla ja lämpimästi, mutta paineet vaativat siirtymään kuntosaleille, auringon tavoittamattomiin. Paineet voivat olla itse asetettujen tavoitteiden aiheuttamia tai täysin ulkopuolelta tulevien vaatimusten aikaansaamia. Ulkonäköpaineita, väittäisin. Elämmehän aika ulkonäkökeskeisessä maailmassa.

Vaatimuksia tai ei, nyt taitaa olla jo vähän myöhäistä. Tai toki se riippuu oman kehon nykytilanteesta, mutta kyllä ainakin minun kesäkuntoni taitaa tulla konkreettiseksi vasta tulevina kesinä. Minullahan oli kovin tarkoitus kiristää tahtia kevään koittaessa, mutta se on jäänyt nyt vain suunnitelmaksi. Saamattomuutta siis edelleen ilmassa.

Erilaisista lehtiartikkeleista ja haastatteluteksteistä saa usein lukea, kuinka personal trainerit ja valmentajat sanovat liikunnan vievän lopulta vain hyvin vähän aikaa viikosta. Onhan se toki totta, että yksi kuntoilukerta ei välttämättä ole ajallisesti paljon, mutta kyllä se vaan kiireisessä aikataulussa on yksikin tunti joskus vaivan takana. Selityksen makua, sanoo lukija nyt, mutta niin se vain on. Sen tunnin raivaaminen täydestä kalenterista vaatii joskus aika paljon.

Selittelyt sikseen, nyt voi liikkua ulkonakin. Jaa niin, voihan se olla siitepölyaikakin esteenä. Pian aurinko lämmittää liikaa ja helle näännyttää. Eipäs kun sitten alkaa vesisateet. Sadevaatteissa ja kumisaappaissa on ikävä lenkkeillä. Kyllä paatunut liikunnan vieroksuja näitä hyviä syitä keksii. Montako tekosyytä sinä osaat luetella? Netti on pullollaan erilaisia kotitreeniohjeita. Hakusanaksi voit laittaa vaikka kotitreeni, vatsalihashaaste, lankkuhaaste, kehonpainoharjoittelu, mitä ikinä keksitkään, ohjeita löytyy runsain määrin. Enää ei siis ole selittelyille varaa, minullakaan…

Kevät voi olla kyllä haastavaa aikaa talven pimeyden jäljiltä, kun akku on aivan tyhjä, mutta kesää kohti mennään! Pori lähikuntineen herää eloon ja tapahtumat toisensa perään odottavat kävijöitä. Merkitse kalenteriisi ainakin muutama mieltäsi virkistävä tapahtuma ja tee samalla ne merkinnät pienille liikuntatuokioille!



lauantai 9. huhtikuuta 2016

Sitkeä räkätauti

Niin, tajusin siinä muutama päivä sitten, että olen ollut käytännössä yli kuukauden kipeänä. En siis missään konkreettisessa vatsataudissa tai kuumessa tai missään muussakaan "kunnon" taudissa. Se tässä ärsyttävintä onkin, että tauti on ollut sitkeä räkätauti, joka vetää vaan veteläksi, mutta ei tainnuta kunnolla, mutta ei myöskään lähde näköjään millään pois.

Sitten alkoi hiukan näyttää ja tuntua siltä, että olo kohenisi, mutta mm. parin päivän työmatka siirsi salille paluuta. Tuntuu, että tässä polkee nyt ihan paikoillaan. Kyse ei onneksi ole siitä, ettenkö haluaisi taas kuntoilla. Nyt pitäisi vaan sen uuden ensimmäisen kerran aika löytyä kalenterista. Järjestelykysymyshän se vaan on, mutta tietyllä tavalla vähän hirvittääkin. Tuleeko tästä oikeasti ihan uusi aloitus näin pitkän tauon jälkeen? Tuleeko siitä hommasta yhtään mitään? Onko kaikki tähän asti saavutettu menetetty...?

Huoh.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen viettoon peppu penkissä

Jopas on ollut tohinaa. Työn parissa. Harrastusten parissa. Kotonakin. Mutta kuntoilun puolella ei ole mitään sellaista mainittavaa, että voisin mitenkään kehuskella...

Olen kyllä käynyt salilla, mutta en ollenkaan sellaisella tahdilla ja tahdolla, mitä tähän asti. Hatuttaa, potuttaa itseäkin, mutta niin kai se oli ennustettavissakin, että jossain kohdassa tulee se notkahdus. Nyt pitäisi saada vain rytmistä uudelleen kiinni.

Henkisesti tämä oma velttous on ollut kuluttavaa, kun koko ajan tietää, että pitäisi ottaa treenikassi olalle ja laittaa nenä kohti kuntosalia. Kuluttavaa on ollut myös erään harrastukseni parissa tapahtuneet asiat, jotka tuntuvat menevän aina vain entistä enemmän solmuun ja mitä useampi hämmentää soppaa, sen pahempi maku siihen tulee.

Niin, joku voisi jo tokaista, että mene sinne salille ja pura huono olo sinne. No niinhän tässä pitäisi tehdä, mutta tässä minä istun kotona keittiön pöydän ääressä, 11 tunnin työpäivän jälkeen, enkä saa kankkuani irti tuolista.

Minua lähinnä ärsyttää kaikenlaiset netissä jaettavat voimahalit ja virtuaalitsempit, mutta voisitkos lähettää minulle jonkun potkun persauksiin? :D

Kotiin ilmestyneiden askartelujen myötä hyvää pääsiäistä kaikille!


perjantai 11. maaliskuuta 2016

Miksi tuntea pahaa oloa? Uuteen työhön!

Takana on jossain mittapuussa arvioiden melko rankka parin kuukauden jakso. Kirjoitin hetki sitten henkilökohtaiselle seinälleni facebookissa seuraavan tekstin. Se on saanut hetkessä valtavan määrän tykkäyksiä.
 
"Voi että mä tykkään! Pitkästä aikaa työkuviot on mielekkäät, työkalut kunnossa, työpaikan henki erinomainen jnejne!
Kummasti on ollut kiva mennä aamulla töihin ja kotiinlähtö koittaa yllättävän nopeasti. En ollut muistanutkaan millaiselta tää tuntuu!
Vinkki: Jos työssä alkaa ahistaa, nosta kytkintä. Töissä ei kuulu tuntua pahalta.
Aurinkokin paistaa!!!! <3 "
 
Mietihän siis tarkoin, jos tunnet työssäsi pahaa oloa. Onko se sen arvoista?
 
Minulla kun sattuu olemaan oikeudet kirjoittaa tänne melkein mitä vaan, ja perustinhan projektinikin mainonnan ympärille, kerron teillekin aloittaneeni kiinteistönvälitystehtävät Huom Porissa. Tämä on samalla myös tavallaan paluu vanhaan, sillä tein tätä työtä jo muutama vuosi sitten. Tervetuloa siis asiakkaakseni asunnonvaihtoasioissa! Jos olet maantieteellisesti kovin kaukana toimialueestani, etsin sinulle mielelläni ammattitaitoisen välittäjän läheltäsi.
 
Voit tulla tykkäämään myös työsivustani HUOM Noora Ylimys, sillä työasiat pidetään siellä tästedes. ;)