sunnuntai 16. elokuuta 2015

Mistä kaikki alkoi

Oletko huomannut kerrasta toiseen istuvasi sohvalla katselemassa niitä lukuisia laihdutus-, liikunta- ja hyvinvointiohjelmia, joita tulee useilta kanavilta tuntitolkulla päivässä? Olet varmasti päivitellyt sitä, miten nuo ihmiset ovat olleet huonokuntoisia, painaneet aivan liikaa tai olleet kovin välinpitämättömiä omasta voinnistaan. Olet myös samalla ehkä ihaillut sitä tahdonvoimaa ja energiaa, jolla he ovat selättäneet nuo vastamäet. Ovatko television esimerkit tuntuneet silti vähän kaukaisilta?

Minulle kävi juuri näin. Oma kehoni on soitellut hälytyskelloja jo pitkään, mutta nuo tv-ohjelmien esimerkkitapaukset eivät kuitenkaan ole olleet riittävän lähellä omia tuntemuksia. Kameroiden eteen viedään usein ääritapauksia, mutta moniko katselijoista on kuitenkaan ääritapaus? Aika harva, väitän.

Olen 40-vuotias porilaissyntyinen suurperheen äiti. Päivätyöni ohella puuhailen kissaharrastuksen parissa sekä vanhempainyhdistystoiminnassa. Liikuntataustaa ei ole tätä kirjoittaessani minkäänlaista. Hyvinvoinnin esteenä on liikunnan puuttumisen lisäksi epäsäännöllinen, huonolaatuinen ruokavalio, viiden lapsen odotusten ja synnytysten myötä kertyneet turhat kilot sekä selkävaivat. Olen siis melko perusesimerkki tavallisesta sohvaperunasta. Mitä tulee syömisiin, korvaan helposti lämpimiä aterioita muutamalla siivulla meetvurstia, nautin karkeista, jäätelöstä, viineistä, oluesta. Kunnon pizza on aina sopivaa ruokaa, oli kellonaika mikä tahansa. Ja niin edelleen.

Eräänä iltana huomasin jälleen kerran katselevani jotain ohjelmaa, jossa taas laihdutettiin ja kuntoiltiin urakalla - ja kuinkas ollakaan, popsin samalla sipsejä ja muita herkkuja kaksin käsin. Vaikka olen aina tiennyt syöväni epäterveellisesti, ja ainakin epäsäännöllisesti, jotain tapahtui korvieni välissä tuona iltana. Päätin, että jotain on tapahduttava ja jokin muutos parempaan ja järkevämpään on tultava. On ryhdyttävä tekemään jotain sen eteen, että jaksaisin vielä vuosienkin päästä aamuisin nousta ylös sängystäni.

En ole lihava, en edes ylipainoinen, mutta muutama kilo on vyötärölle jäänyt vuosien (ja lasten odotusten) myötä. Selkä on ollut ongelmani vuosikymmenien ajan ja aika ajoin liikkuminen on aika haastavaa. Polvessa on jotain häikkää, mutta tuossa tuo on mukana kulkenut tähän asti. Epäsäännöllinen syöminen ja erittäin omaperäiset ruokailutottumukset taas näkyvät koko kropassa, mutta eniten ehkä tuolla sisäpuolella. Ja korvien välissä.

Mutta miten tästä sekamelskasta sitten päästään alkuun ja eteenpäin? Vastaus on ammattilaiset. Päätin sanoa hullun ideani ääneen ja ryhdyin etsimään ammattilaisia projektiini. Uutta minää lähdetään tavoittelemaan sellaisten ihmisten kanssa, joista jokainen on oman alansa expertti. Ydinryhmässä ovat tietenkin ihmiset, jotka tietävät kuinka minun pitää liikkua sekä mitä syödä ja milloin. Koska tässä on tarkoituksena tapahtua iso muutos elämäntapoihin, projektiin tulee mukaan ihmisiä ja yrityksiä myös muilta aloilta.

Tämä blogi tulee kertomaan projektin etenemisestä säännöllisesti. Muutoksen askeleista kerrotaan myös erään lehden sivuilla koko projektin ajan. Koska tämä on henkilökohtainen kasvutarina, päivityksiä tulee jaettua myös omaan Facebook-profiiliini, Twitteriin ja Instagramiin. Tästä blogista ei tule laihdutusblogia, ei fitnessblogia. Tämä on ruohonjuuritason tarina siitä, että meissä tavallisissa naisissa on potentiaalia ja meillä kaikilla on mahdollisuus parempaan hyvinvointiin. Kunhan vaan toteutus ja toiminta ovat oikein suunniteltuja.

Olen tiedostanut myös sen, että moni asia voi mennä pieleen. Tämä blogi ei ole siis myöskään mikään ruusunpunaisilla pitsireunuksilla höystetty hehkutusblogi. Kerron kyllä hyvin selkeästi, jos ja kun joku menee pieleen tai kun joku asia tökkii.

Ammattilaisten lista kasvaa ja heistä tullaan kertomaan tuonnempana. Vielä on mahdollisuus päästä mukaan, joten jos sinulla on jokin idea, ota yhteyttä sähköpostiini noora.ylimys(at)gmail.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se on nyt tarkistettavana ja julkaistaan mahdollisimman pian.