torstai 8. lokakuuta 2015

Alkaako tökkiä?

Kysyn otsikossa kysymyksen sinulta. Ja itseltäni. Vastaan tuonnempana omalta osaltani.

Kirjoitan nyt ensimmäisen kerran blogikirjoitusta kännykällä, sohvan ollessa selässäni, joten en tiedä miten teksti tulee asettumaan julkaisussa. No, muokkaan sitten myöhemmin, jos se oikein tökeröltä näyttää.

Niin miksi siis nyt kännykällä ja maaten? No siksi, että räkätauti iski. Jo sunnuntaina alkoi horkkapalelu ja sitten oli vähän mittarissa lämpöäkin. Ei tässä muuten niin ketuttaisi, mutta treenit oli pakko jättää väliin. Pt:ni väitti, ettei se kuntosali sieltä parissa päivässä mihinkään katoa, mutta juuri nyt en oikein usko sitä. Olisin paljon mieluummin nyt salilla hikoilemassa kuin sohvalla yskimässä. En suostunut perumaan nyt kuin yhden viikon treenikerrat eli ensi viikolla tavoittelen jo uutta yritystä. Taitaa kyllä jäädä yritykseksi... Kun alkuviikon olin ollut töissä, tänään oli pakko luovuttaa ja jäädä kotiin. Lääkärin tuomio oli akuutti keuhkoputkentulehdus ja kaupanpäällisenä perinteisesti infektioastma, kuten aina ennenkin. Vaakatasossa pitäisi kuulemma nyt malttaa olla. 

Lämpömittari on tässä viime päivinä meinannut nousta muutenkin. Tuota mittaria kutsutaan muillakin nimillä. Se mittaa ärsyyntymisastetta. Olen maininnut aiemmin jo siitä, kuinka olen saanut mukavia viestejä ihmisiltä, jotka ovat saaneet potkua tästä projektistani. Näitä viestejä on tullut useampi ja ne lämmittävät mieltä, sillä projektin yksi tarkoituksista oli nimenomaan olla esimerkkinä ja vertaistukena sitä kaipaaville. Olen siis onnistunut.

Olen onnistunut muussakin. Olen onnistunut saamaan ihmisiä kateelliseksi. Toki minä tiesin tähän ryhtyessäni, että aina on olemassa niitä, joiden maailma rajoittuu oman kodin seiniin ja mitään hyvää ei voi suoda kenellekään. Sehän saattaa olla vaikka itseltä pois! Mutta kyllä se jaksaa edelleen hämmästyttääkin, miten ahdasmielisiä ja puupäitä jotkut voivat olla.

Kysyin alkaako tökkiä ja vastaan itse, että ei ala. Olen edelleen täysillä tässä mukana ja innoissani edistymisestäni. Olen myös erittäin ylpeä siitä, mitä olen nyt jo saavuttanut projektissani! Kun kysyn tuon saman kysymyksen ihmiseltä, jonka ainoat sanat projektistani ovat halveksuvia tai alatyylisesti arvostelevia, en tarvitse vastausta. Tiedän kysymättäkin, että tökkii. Tökkii, sillä kateus saa aikaan käsittämättömiä toimintatapoja ja tokaisuja jopa aiemmin ihan järkevältä vaikuttaneen ihmisen suusta.

Lupasin jo projektin alussa, että puhun asioista juuri niinkuin tuntuu, enkä ala kaunistelemaan. Tästä kirjoituksesta tuli nyt ensimmäinen kiljaisu. Kun seuraavan kerran kohtaan henkilön, jonka ainoa tarkoitus on keskustella kanssani vain siitä, miten typerää, naurettavaa ja lapsellista on bloggaaminen, kuinka hölmöön hankkeeseen olen lähtenyt, miten "varmasti kaikki menee pieleen" tai vastaavaa, niin voitte olla varmoja, että nauran päin naamaa. Parempaa tapaa osoittaa omaa kateellisuutta ei olekaan ja osoittaa samalla loistavasti sen, että minä olen onnistunut! Olen onnistunut jossain sellaisessa, mihin tuo keskustelukumppani ei koskaan pystyisi. Olen onnistunut tekemään omassa elämässäni isoja asioita, luomaan toimivan projektin, laajan yhteistyöverkoston ja saamaan sille kaikelle myös positiivista julkisuutta.

Olen tietoisesti ja tarkoituksella jo jonkin aikaa pysynyt erossa negatiivisista asioista ja ihmisistä. Se on ollut erittäin vapauttavaa ja tuonut uskomatonta hyvänolon tunnetta. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille ja ehdottomasti jatkan itsekin sillä linjalla. Elämä on paljon mukavampaa ilman pikkusieluisia törppöjä. Aion jakaa jatkossakin leveän hymyn poistuessani paikalta, kun minun hyvää mieltäni yritetään nujertaa. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se on nyt tarkistettavana ja julkaistaan mahdollisimman pian.