perjantai 23. lokakuuta 2015

Jalkapäivää.

Torstai-ilta kun koitti, päästiin jo ihan kunnon treenaamisen makuun. Treenaamisen makuun - niin mihin treenaan? Kohti sitä uutta minää, en muuta. Edelleen kuulen kysymyksiä siitä, että onko nyt siis ne kisalavat tavoitteena. Edelleen vastaan, ettei ole. Miksi se on niin, että kun joku alkaa kuntoilla käymällä kuntosalilla, pitäisi aina olla fitnesskilpailut tähtäimessä? Minusta ei varmaan edes olisi siihen. Nostan hattua niille, jotka pystyvät noudattamaan kisan alla esimerkiksi ruokavaliota punnitsemalla grammalleen kaikki mitä laittavat suuhunsa. Luulen, että minulla tuo menisi pieleen jo alkumetreillä, vaikka melko hyvin annettuja ohjeita olen nytkin saanut noudatettua. No, joka tapauksessa, minäkin treenaan. Mutta treenaaminen, valmentautuminen, harjoittelu, kuntoilu, mikä lie sana sitten sopiikaan, lukija voi sijoittaa haluamansa termin sitten aina tuon treenaamisen paikalle. :)

Jalkapäivää siis. Alun lämmittely crosstrainerilla jo taisi olla aavistuksen pidempi kuin tavallisesti ja hiki nousi pintaan hyvin. Sairastelun jälkeenhän tuntui siltä, ettei hikikään irtoa kunnolla ja aineenvaihdunta oli jo ottanut takapakkia. Nyt se hiki puski pintaan ja se tuntui yllättävän hyvältä. Jani oli suunnitellut kunnon jalkapäivän eli reidet saivat kyytiä. Etureisiä koeteltiin heti ensimmäisenä ja oli mukava huomata suoritusten sujuvuus verrattuna vaikka ihan sinne projektin alkumetreille. Painoja on jo paljon enemmän ja toistojakin menee useampi. No tottakai ne viimeiset aina on aika kovan puristuksen takana, mutta niin kai sen pitääkin olla.

Jalkaprässissä taisi olla taas aika paljon painoja, mutta en halunnut kuulla kilomäärää. :) Viimeisissä toistoissa tuntui jo päässä asti ja se tuntui ensin hurjalta. Mutta tiesin tehneeni oikeasti hommia, enkä vain matkustellut siinä laitteen kyydissä. Takareisiä kiusattiin nyt uudella tavalla eli olin sellaisessa laitteessa, josta ei pääse karkuun kesken kaiken. Reisien päälle siis tulee sellainen "palkki", jossa on kahvat käsille ja nilkkojen taa tulee se osa, jota sitten painetaan alaspäin niillä takareisivoimilla. Vaikea selittää, mutta katsotaan löytyisikö netistä joku kuva tästä. Eräällä netin ohjesivulla tuota kutsutaan polven koukistukseksi laitteessa.

Tein myös toisen jalkaprässin, mutta siinä oltiin enemmän makuuasennossa ja jalat paljon leveämmällä kuin edellisessä. Tässä vaiheessa tuli mieleen jo se klassinen sanonta siitä, kuinka nostetaan Tarzan puuhun kuvauksia varten. En tiedä kummassa oli enemmän hommia, siihen laitteeseen menemisessä vai toistojen tekemisessä. Asento tuossa oli myös sellainen, että kaikki sinä päivänä syödyt ja juodut alkoi nousta kohti kurkkua...

Kolme sarjaa vielä vatsarutistuksia penkissä ja homma alkoi olla paketissa. Ja onneksi päivän ruokalista pysyi sisällä. Varovaisten loppuvenyttelyjen jälkeen jalat olivat kuin keitettyä spagettia ja pukuhuoneessa saattoi vain toivoa, ettei mitään putoa käsistä lattialle. Sitä ei nimittäin olisi uskaltanut kyykistyä nostamaan. :)

Kun tuntee tehneensä kaikki harjoitteet hyvin ja silti vielä takaraivossa on pieni ajatus siitä, että olisin minä pystynyt vielä parempaankin, on olo hyvä. Kipinää seuraavaan koitokseen on ja tehty treeni ei ole tuntunut liian pahalta. Voi olla, että illalla ei tunnu enää niin hyvältä... :)

Pari kuvaa jalkaprässeistä ja polvenkoukistuslaitteista. Kuvat lainattu luvallisesti Fysiolinen sivuilta: http://www.fysioline.fi/collections/kuntosalilaitteet

Pulsissahan* on käytössä mm. Gym-80- ja Matrix-laitteita.


Gym80 jalkaprässi selinmakuulla. Kuva: Fysioline

Gym80 jalkaprässi istuen. Kuva: Fysioline

Gym80 jalkaprässi 45. Kuva: Fysioline

Gym80 polven koukistuslaite. Kuva: Fysioline

Matrix seated leg curl. Kuva: Fysioline





* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se on nyt tarkistettavana ja julkaistaan mahdollisimman pian.