perjantai 6. marraskuuta 2015

Jotain edistystä?

Tässä on tasaiseen tahtiin käyty kuntosalilla, eikä vain käyty, vaan tehty pt:n suunnittelemaa treeniohjelmaa läpi hiki päästä valuen. Eilen illalla viimeksi ja kyllä taas tietää tehneensä jotain. Nyt on vuoroteltu yläkroppaa ja alakroppaa eli esim. aiemmin tällä viikolla tehtiin käsiin, rintaan ja yläselkään kohdistunut treeni, eilen taas jalkoihin ja pakaroihin, vatsarutistukset siinä ohessa. Sen muuten näkee varmaan ihan minun kävelystäni, että mikä treeni on tehty viimeksi. Vastaantulijan ei tarvitse välttämättä siis kysyä asiaa erikseen. :)

Projektia on kuljettu nyt reilut kaksi kuukautta. Jo tässä lyhyessä ajassa on tullut tilanteita, joissa minulle on sanottu, että olen kuulemma kovasti laihtunut ja onpa jopa todettu yläkropasta näkevän, että salilla on käyty. Laihtumisesta en tiedä, sillä en ole punninnut itseäni kertaakaan, mutta se turvotuspöhötys on kyllä lähtenyt. Tietysti jo pelkästään aineenvaihdunnan käynnistyminen on saanut sen aikaan. Pitkä on matka kyllä vielä siihen, että jokainen osa-alue olisi tasapainossa.

Tykkään erityisen paljon käsitreenipäivistä, mutta eilen taisi tulla tehtyä paras treeni koskaan. Jalkoja siis käytiin läpi ja nyt kun uskaltauduin katsomaan niitä painojen määriä ja laskemaan vähän itse toistojakin, pitänee olla itseensä tyytyväinen. Pitkälle on päästy niistä ensimmäisistä harjoituskerroista. Ja jos en nyt ihan väärin tulkinnut personal traineriani, niin taisi hänkin olla minuun tyytyväinen. :)

Mutta ei nuo painot ja toistot ole pelkästään nyt se kaiken mittari. On ollut hienoa huomata, että esimerkiksi suorituksista palautuminen on nyt jo paljon helpompaa kuin silloin alkumetreillä. Ensimmäisissä treeneissä palautumiseen meni paljon enemmän aikaa ja jo pelkkä hengityksen tasaantuminen vei tuhottomasti aikaa. Nyt syke laskee nopeasti ja hengästyminen on ihan kohtuullista. Jonkinlaisena mittarina voi varmaan pitää myös sitä, etten ole vielä joutunut turvautumaan siihen, että projektini on julkinen. En ole tarvinnut patistelua tai painostamisesta siihen, että menen kuntosalille. Vielä ei ole tullut mieleen soittaa pt:lle ja keksiä tekosyitä sille, miksi en tulisikaan tänään treeneihin.

Muutakin elämää on tässä rinnalla eletty koko ajan eteenpäin. Kun on tullut niitä perinteisiä hetkiä, jolloin tekisi mieli heittää hanskat tiskiin monissa asioissa, on ollut hyvä mennä salille ja sieltä pois lähtiessä ei olekaan enää harmittanut niin paljon kuin mennessä. Toki tiedän, että mikä tahansa harrastus on hyvä tapa nollata päätä, olenhan käynyt esim. ratsastamassa aiemmin.

Kun on pakko keskittyä siihen meneillään olevaan suoritukseen, ei voi ajatella mitään muuta. Pää nollaantuu, olo paranee.




* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se on nyt tarkistettavana ja julkaistaan mahdollisimman pian.