torstai 7. tammikuuta 2016

Uuteen nousuun.

Voi että nuo pyhät sitten rasittaa minua. Siinä on päivistä ihan sekaisin, melkein meinaa jopa unohtaa lähteä töihin, kun ei tiedä mikä päivä on, ellei katso erikseen kalenterista. Tervetuloa arki.

Joulu siis oli ja meni, siitä nyt ei sen enempää enää. Uusi vuosi saapui ja meillä se saapui hyvin rauhallisissa merkeissä. Lapsista on osa niin pieniä, että meidän vuodenvaihteeseen ei kuulu erityisiä juhlia, hippaloita tai pippaloita, eikä taitaisi kuulua muutenkaan...

Pyhissä on tylsää myös se, että silloin tulee helposti lorvittua. Niin kävi nytkin, kun olin ajatellut pitää kiinni kunnollisesta treenaamisesta. Juu, kävin kyllä salilla, mutta jotenkin siitä puuttui sellainen kunnon teho. Käyntimääriäkin pitäisi kyllä tiivistää, ehkä vähän lisätäkin.

Ennen loppiaista oli tämän vuoden ensimmäinen ohjattu treeni ja niinpäs muuten olikin melkoinen koitos... Vaistosin jo PT:n nähdessäni, että nyt tulee sikapossua ja otetaan naisesta mittaa. Eikä siinä auttanut kun ryhtyä sotkemaan crosstraineria. Pulsin alakerran Puls Power -sali odotti treenaajaansa alkulämpöjen jälkeen. Siellä oli PT:n suunnittelema rata jo valmiina ja se tiesi hikeä pintaan...

Ensin työnsin kelkan 25kg:n lisäpainoilla radan toiseen päähän, jossa odotti kahvakuula heilautuksia. Laskettuani kuulan takaisin lattialle, tuuppasin kelkan takaisin lähtöruutuun, mutta siellä odottikin vielä käsipainot ja ryhdyttiin kyykistelemään niiden kanssa - toki nostellen niitä painoja samalla kohti kattoa. Voi apua... Pulssi huiteli korkeimmillaan 170:ssä ja palautuminen tuon rutistuksen jälkeen tuntui kestävän, kestävän... Pieni huili siis väliin ja taas mentiin. Tuo neljän eri liikkeen/toiminnon patteri toistui kolme kertaa.

Selvisin jalkaosuudesta hengissä ja kun pääsin hiljalleen kävelemään salin toiseen päähän, odotti siellä jo yläkropan ja käsien harjoitteluosuus. Jälleen tehtiin neljä liikettä putkeen. Ensin alataljasoutua, sitten boksia vasten punnerruksia, jonka jälkeen vielä haukset ja ojentajat laitteella. Tauotta siis nuo kaikki peräkkäin ja sen jälkeen palautus. Tuossa vaiheessa katselin jo ympärilleni, että missä on lähin ämpäri, jos päivän lounas pyrkii suun kautta ulos... Ämpäriä ei kuitenkaan tarvittu, mutta ei se tilanne tainnut kaukana olla.

Lopuksi vielä vatsarutistukset ja treeni oli tehty. Huolimatta siitä, että voimat tuntui loppuvan välillä ihan tyystin ja ruokakin kulki sisällä edestakaisin, olin tyytyväinen suoritukseeni. Tyytyväinen siksi, että tiesin jo etukäteen joulun rötväilyn kostautuvan ja siksi, että olo oli treenin jälkeen lopulta kuitenkin hyvä. Tiesin ja tunsin tehneeni, saman todisti myös Polar-sykemittarini tarkastellessani sen mittauksia jälkikäteen.

Treenin tarkoitus olikin palauttaa mieleen se, miksi treenien ulkopuolellakin on syytä noudattaa kurinalaista tapaa olla ja elää - ja syödä. Kun kaikki osa-alueet toimii, ei treenissä tarvitsisi voida pahoin. Nyt en ollut huolehtinut oikeasta syömisestä ja liikunnan ylläpidosta ja se kostautui heti. Tottakai tuo treeni oli kova tehoiltaan ja temmoltaan, mutta sitä saa mitä tilaa. PT teki aivan oikein herätellessään minua taas todellisuuteen. Ei hän kuitenkaan minulta liikoja vaatinut. Lihakset saivat herätyksen, sydän sai töitä ja hiki virtasi.

Uuteen nousuun. Uuteen minään.




* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se on nyt tarkistettavana ja julkaistaan mahdollisimman pian.